Ensimmäinen kirpparikokemukseni

Helou!

Olin viime lauantaina ensimmäistä kertaa elämässäni myymässä kirpputorilla, iik! (Tai no oikeastaan tokaa kertaa, mutta ekasta kerrasta muistan ainoastaan kultaisen "hienon" ja vanhanaikaisen kellon, joka löydettiin Amandan kanssa roskiksesta ja saatiin siitä 20 markkaa ja oltiin ihan kroisoksia!) Tää kerta sai sikäli aika suuret mittasuhteet, kun alettiin (siis aloin hehe) suunnitella reissua jo lokakuussa Saaran ja Aken kaverin inspiroimana (joka yrittää karsia tavaramääränsä vain sataan, how?!) ja parin muun jännän sattuman myötä. Pöytä varattiin lokakuun lopussa, ja oltais varmaan menty jo aiemminkin, mutta koko marraskuu oli loppuunvarattu (paitsi keskiviikot, hmmm...).

Alettiin sitten käydä kämppää enemmän tai vähemmän systemaattisesti läpi ajatuksena turhan roinan hävittäminen vähän myös silmällä pitäen tulevaa muuttoa (uutta asuntoa ei siis vielä ole eikä tule olemaan varmaan vielä aikoihin). Aika pian saatiin todeta, miten järkyttävän määrän sontaa ihminen saa kerättyä reilu kolmessa vuodessa kaappeihin lojumaan. Siis ihan järkyttävää sontaa. Noooh kirottiin, naurettiin, vähän riideltiin ja muisteltiin menneitä, kun eteen sattui mitä ihmeelisempiä tavaroita lapsuudesta, nuoruudesta sekä varhaisaikuisuudesta. Ehkä suurin riita ja samalla parhaat naurut saatiin aikaiseksi siitä, onko järkeä säilyttää kodinkoneiden pahvilaatikot (jotka siis ovat olleet miljoonakaapisamme KOLME VUOTTA). Kuten aika monessa asiassa, turvauduin erinäisiin keskustelupalstoihin aiheesta, mitä eräs kanssasiivoojani ei ihan ymmärtänyt. Päädyttiin kyllä heittämään ne pois.

Anyway, ison ja puuduttavan siivousurakan tuloksena oli järjetön määrä roinaa, joka saatiin kuin ihmeen kaupalla mahtumaan yhteen autoon, kun viimein suuntasimme kirpparille lauantaiaamuna klo 6.40. Kyllähän me tiedettiin faktat: pöytiä on yksi, samaten rekkejä, mutta mikäs siinä; isketään pöytään tavaraa sitä mukaan kuin sitä myydään. Ja olihan meillä ostettu osake naapuripöydän herraltakin, joka muuten osallistui upeasti roinamme myyntiin, kiitos siitä! :) Hanne oli kertonut etukäteen hyviä vinkkejä, mutta en ihan kaikkia jaksanut noudattaa (kuten sitä, että paikalla pitäisi olla jo 6.30), minkä seurauksesa innokkaimmat kirpputorikävijät alkoivat penkoa laatikoitamme ja säkkejämme ennen kuin itse ehdimme edes asettua aloillemme (mitä emme sitten ehtineet tehdä koko päivänä). Pienoinen kulttuurishokki iski siis heti alkuun, mutta hämmennys vaihtui iloksi, kun eräs rouva tuli ja osti mielestäni maailman rumimmat tyynyliinat, jotka olin valmis heittämään vaikka roskikseen - ja maksoi niistä vielä 5 €! Apua että olin onnellinen! Ja siitä alkoikin sitten 8 tunnin hillitön kaupankäynti.

Päivä meni hyvin nopeasti ja päästiin mielestäni aika kivasti eroon tavaroistamme. Eniten meillä oli vaatteita myynnissä, mutta myös paljon kenkiä ja lisäksi vähän laukkuja ja sitten ihan rehellistä roinaa. Myymättä jäi kuitenkin varmaan noin puolet kaikista tavaroista, mutta nettosimme niin hyvin, ettei sillä ollut mitään merkitystä (ja loput vaatteet vietiin UFFin laatikoihin, joten nekin toivon mukaan menee hyvään tarkoitukseen). Ja tosiaan, tavaraa oli alunperin autollinen.

Kokonaisuutena kirppari oli hyvin positiivinen kokemus, ja aion varmasti vielä joskus mennä uudestaankin (tosin en ihan hetkeen, oli sen verran iso urakka). Päivä oli täynnä hauskoja ihmisiä ja erikoisia tapahumia, ja oli iloista nähdä, kuinka omat tavarat saivat uuden hyvä kodin itselleen. Myönnän, etten itse hanki juuri mitään kirppareilta a) koska olen muutenkin niin laiska shoppailemaan ja b) koska en ikinä jaksaisi metsästää helmiä, niin kuin kirpparilla on ideana, mutta kannatan silti täysillä kirppareiden kierrätysmeininkiä.

Kuvista sen verran, että ekassa on oikein autenttinen roinasäkki, josta voi bongata mm. kumiankan ja lukuvalon. Toinen kuva on otettu aivan viime hetkiltä, joten tavaraa on enää murto-osa siitä, mitä alussa oli (ja lisäksi hivuttauduttiin hieman naapurin pöydälle, kun he eivät jaksaneet virua paikalla tappiin asti, toisin kuin me!). Vikassa kuvassa komeilevat upeat Spice Girls -kenkäni, joita olen siis käyttänyt ihan arkikenkinä joksus 90-luvun lopulla. Kukaan ei ostanut niitä (wonder why...), mutta eiköhän nuo UFFilla mene kaupaksi ;).

Että sellainen oli ensimmäinen varsinainen kirpparikokemukseni. Unohdin varmaan sata tärkeintä ja olennaisinta asiaa, kun pidin luovuustaukoja (krnukahtelin) välillä tekstiä kirjoitellessani (maanantai-illat blaaaaah) ja teksi saattaa olla sekava, mutta kuka nyt ei olisi.

Mitä mieltä muut ootte kirppareista? Saanko teistä joskus seuraa kirpparille? Ja jos joku on oikein superkokenut kävijä, niin onko antaa vinkkejä / korjausehdotuksia tällaiselle untuvikolle? :)

Nyt hyvää yötä rakkaat murmelit ja ciao! <3