Roosa ja Saara

Terveisiä Melbournesta! Mä istun täällä mun talon terassilla ja otan arskaa. Pilvetön taivas ja +30c. HUH. Katselin tota pilvetöntä taivasta ja aloin ajattelee näitä mun tyttöjä joiden kanssa me laitettiin tää blogi pystyyn. Ollaan tunnettu molempien kanssa jo lähes 10 vuotta ja siihen on mahtunu paljon kaikenlaista. Aloinkin tässä nyt sitte muistelemaan meiän ystävyyden alkutaipaleita ja ajattelin että ehkä lukijoitakin (ihan ku ette jo tietäis J&A;)) vois kiinnostaa tällänen pikkubriffi siitä että miten me ollaan tavattu.

Olipa kerran vuosi 2000 ja yksi innokas 13- vuotias tyttönen lähti uuteen kouluun yläasteelle. Koulussa tutustuin moniin uusiin tyyppeihin ja yksi niistä oli Roosa. Mä ja Roosa hengailtiin yhdessä välillä, mutta meillä oli kuitenki hieman eri kaveriporukat ja intressit ;). Jostain syystä kuitenki me viihdyttiin toistemme seurassa ja käytiin aina välillä yökylässä toistemme luona tai hengailtiin muuten vaan pojista ja elämästä jutellen, allekirjoittaneen kodin keittiönpöydän ääressä. Koska meiän luokka oli musiikkiluokka, niin perinteenä oli, että ysiluokan lopuksi tehdään oma musikaali. Musikaalin teon, harjoittelemisen ja esittämisen aikana minä ja Roosa ”löydettiin” toisemme uudelleen ja päätös samaan lukioon pyrkimisestä vahvisti entisestään meiän ystävyyttä. Ysiluokan keväällä me vietettiin jo paljon aikaa yhdessä ja kesällä hengailtiin yhdessä jo melkein kokoajan. Syksyllä huomasinkin, että oon saanut vierelleni aivan ihanan ystävän ja oon vielä tänäkin päivänä niin onnellinen ja kiitollinen, että sain Roosan mun elämääni. HauskeNpaa, kiltiNpää, söpöNpää, luotettavaNpaa ja ihanaNpaa ystävää saa hakea…ja pitkään!
Kiitos hani ystävyydestäsi!!

Sen edellä mainitun kesän jälkeen aloitin siis opinnot uudessa lukiossa, musiikkilinjalla. Mun vanhalta yläasteelta tohon samaan lukioon jatkoi minä mukaan lukien 6 tyyppiä, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Ekana koulupäivänä mua vastapäätä pöydässä istui kaunis tyttö, jolla oli pitkälle selkään ulottuvat kiharat hiukset. Se kuitenki näytti siltä ja käyttäyty siihen malliin, että ajattelin heti, ettei oo kyllä yhtään mun tyylinen tyyppi. Noh..kulu vähän aikaa ja kävipä niin, että tää neitonen sattui ihastumaan pahemman kerran ja kohteeksi valikoitui mun vanha ystävä, jonka kanssa oltiin oltu siis samalla luokalla jo yläasteella. Niinpä Saara alkoi hengailee meiän ”porukan” kaa. Olin kuitenki vielä aika epäluuloinen, sillä ikävä kyllä mä oon niitä ihmisiä jotka silleen kivasti tuomitsee heti ensi näkemältä ja pysyy kannassaan…noh..sitte siinä kuukausien kuluessa huomasin, että eipäs toi tyttönen ookaan sellanen mitä aluks oletin ja niin me alettiin tutustua toisimme ja vähitelleen mulle paljastui, että kyseessä olikin aikas supertyyppi. Vaikka en sinä elokuisena päivänä vuonna 2003 ois ikinä uskonukkaan, niin tosta Saarasta on tullu yksi mun ihan ultimate parhaista ystävistä ja oon niin onnellinen, että näin kävi ja sain myös tämän ihanaisen naisen mun elämääni!
Kiitos mauniseni!!

Tytöt ootte mulle tärkeitä<3! Pian nähdään ja halataan oikein kunnolla! <3Habanera